TV-yleisön uudet kujeet

Sana sosiaalinen TV putkahti esiin siellä sun täällä Cannesin MIPTV–tapahtumassa  huhtikuun alussa. Toiset sanovat, että TV on aina ollut sosiaalinen. 1950-luvulla TV kokosi kyläyhteisön töllöttimen ääreen. Varsin sosiaalista siis. Mitä uutta on sitten tämän päivän niin sanotussa sosiaalisessa TV:ssä?  Ainakin se, että sosiaalisuus tai yhteisöllisyys ei tule siitä, että ollaan samassa tilassa. TV:n katseluun liittyvä sosiaalinen kanssakäyminen on 1950-luvulta tähän päivään tehnyt jonkinlaisen ympyrän. Vuosikymmenten saatossa pirstaloitunut katsojakunta on mahdollista saada osaksi TV-ohjelman ympärille rakentuvaa yhteisöä erilaisin osallistamisen keinoin.

Yleisöstä on tullut yksi TV-ohjelmien hahmoista, koska ihmiset käyttävät sosiaalista mediaa (esim. Twitteriä ja Facebookia) samaan aikaan kun katsovat televisiota. Katsojat näpräävät televisiota katsoessaan jotakin toista päätelaitetta. Televisio-ohjelmien tekijöiden näkökulmasta katsottuna kuuluu ihmetellä, että millä keinoin televisiosta lähetettävä sisältö ja se toinen näyttöruutu saadaan  liitettyä toisiinsa. Miten kytket eri päätelaitteisiin kytkeytyneet kuluttajat osaksi televisio-ohjelmaa?

Starling.tv:n Kevin Slavin kuvasi MIPTV:ssä yleisön ja televisio-ohjelman hahmojen uusia ulottuvuuksia seuraavin esimerkein. Yleisö voi olla yksi televisio-ohjelman hahmoista esimerkiksi silloin, kun se äänestää ohjelmassa mukana olevia kilpailijoita. Tämä ”yleisöhahmo” ei esiinny televisioruudussa, mutta muodostuu meistä kaikista katsojista. Televisio-ohjelman hahmo voi toisaalta muuttua yleisöksi, kun esimerkiksi TV-juontaja Anthony Bourdain tweettaa ajatuksiaan lähetyksen aikana No Reservation -ohjelmastaan. ”Hän tweettaa livenä nyt” -viestit rullaavat televisioruudulla katsojia herättelemässä. Ja yleisöstä voi tulla hahmoja, kun Yhdysvalloissa megasuositun Glee-sarjan katsojat pelaavat roolipeliä Tumblr bloggauspalvelussa. Merkittävänä Slavin pitää myös sitä, että Idols äänestyksen voi tehdä Facebookin kautta, jolloin äänestämisestä tulee julkista. Tekstiviestiäänestyshän piti tiedon vain katsojan ja ohjelman välisenä.

Osallistumisen lisäksi ihmiset eivät enää katso samaa sisältöä samassa paikassa. Viimeksi mökillä ollessa oli hauska katsoa YLE:n uutisia YLE Areenasta kännykällä. Ei tarvinnut kytätä kelloa, vaan uutiset ja sää katsottiin sitten kun oli sopiva hetki. Syömisen ja saunomisen jälkeen.

TV-toimijoille ”uusi kuluttaja” asettaa mielenkiintoisia haasteita. Täytyy hallita katsojat eri paikoissa eri aikaan. Lineaarista ohjelmavirtaa tarvitaan vielä jäljellä oleville sohvaperunoille. Jos tilastot eivät kuitenkaan täysin valehtele, niin aktiivisten ja valinnan vapautta suosivien televisiosisältöjen kuluttajien aika on jo ovella.

Uuden kuluttajan roolia voi harjoitella vaikka seuraamalla sunnuntaina vaali-iltaa Twitter hashtagilla #vaalit2011.

Virpi Martikainen

Virpi on digitaalisen median liiketoiminnan osaaja, jonka toimialatuntemus kattaa internet- ja mobiilipalvelut, musiikin ja pelit. Hänellä on pitkä kokemus telekommunikaatio- ja sisältöalojen tuotekehityshankkeiden johtamisesta ja toteuttamisesta, strategiaprosesseista sekä strategioiden käytäntöön viemisestä. Hallitustyöskentelyyn Virpi on perehtynyt yrityssparrausten lisäksi suorittamalla Hyväksytty hallituksen jäsen (HHJ) -tutkinnon. Digital Media Finland on valittu palveluntuottajaksi ELY-keskusten tarjoamiin konsultointipalveluihin. Virpi toimii asiantuntijana aihealueella Innovaatioiden kaupallistaminen, jonka tarkoituksena on pk-yrityksen liiketoiminnan kehittäminen innovaatioita hyväksi käyttäen.

Kommentit