Oikeus ja kohtuus – katoavaa kansanperinnettä?

Olen joutunut urani aikana vastaamaan lukemattomia kertoja kysymykseen ”mitä laki sanoo tästä?”. Kysymys on yleensä koskenut verkossa tarjottavien sisältöpalvelujen tekijänoikeuksia. Vakiovastaukseni tähän on ollut ”ei mitään”. Tällä taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että en ole juristi.

Lainsäädännön puurot ja sopimustoiminnan vellit tahtovat mennä verkkopalvelujen osalta helposti sekaisin sekä tietämättään että tahallaan. Tietämättömyydessä kyse on puutteellisesta osaamisesta, kun taas tahallisuudessa tarkoitushakuisuudesta tai kaksinaismoralismista. Harmailla alueilla voidaan toimia monin eri tavoin.

Eri osapuolten vastakkaisasetelma on noussut viimeksi esille Yhdysvalloissa Amazonin virtuaalisen lokeropalvelun myötä. Amazon totesi palvelun lanseerauksen yhteydessä lakonisesti, että siihen ei tarvita lisenssejä oikeudenomistajilta. Viimeksi mainitut taas olivat asiasta täysin toista mieltä. Kiistan ytimessä olevia juridisia kysymyksiä on selvitelty oikeusprosesseissa jo pitkään niin Suomessa (mm. TVkaista vs. oikeudenomistajat ja TV-kanavat) kuin ulkomaillakin (mm. MP3Tunes vs. EMI), mutta ennakkotapauksia odotellaan yhä.

Vaikka näiden ongelmien akateeminen pohdinta on sinänsä mielenkiintoista, asian pihvi on toisaalla. Lainsäädännön puitteet ja puutteet eivät muuta sitä tosiasiaa, että kiistojen vieminen julkisuuteen ja oikeuteen saakka on merkki markkinoiden epäonnistumisesta. Oikeuden ja kohtuuden etsiminen sekä etujen tasapainottaminen tulisi tapahtua toimivilla markkinoilla leivättömän pöydän sijasta neuvottelupöydän ääressä. Jos osapuolet tarvitsevat oikeusistuimen ratkaisun johonkin keskeiseen lain tulkintaa koskevaan periaatekysymykseen, senkin voi halutessaan tehdä hyvässä hengessä.

Viime kädessä kysymys on kuitenkin markkinoiden herruudesta. Toimijoiden suuruus on usein verrannollinen niiden röyhkeyteen. Titaanienkin taistelussa osapuolet joutuvat harkitsemaan, kannattaako aloittaa pitkä, kallis ja tulokseltaan epävarma oikeusprosessi vai kannattaako taipua toisen tahtoon tai tehdä lehmänkauppoja.  Esimerkiksi Amazonin tapauksessa monikansallisten levy-yhtiöiden kynnys viedä oma suurasiakas oikeuteen on korkea useammastakin syystä. Oman edun täysimääräinen ulosmittaus lyhyellä tähtäimellä on omaan jalkaan ampumista pitkällä aikavälillä oli sitten kyse palveluntarjoajasta tai oikeudenomistajasta.

Tilanteen syntymistä on edesauttanut se, että verkkopalvelujen nopean kehityksen sekä lainsäädännön ja sen tulkinnan verkkaisen etenemisen välinen kuilu on päässyt ratkeamaan leveäksi.  Ongelman vaikeusastetta on nostanut verkon maantieteelliset rajat ylittävä luonne. Uuden lain valmistumisprosessin aikana verkkomarkkinat ovat todennäköisesti muuttuneet jo useampaan kertaan, ja lainsäädäntöputkesta ulos pullahtava kansallinen tai vaikkapa EU-tason laki voi olla vanhentunut jo syntyessään.

Verkkomaailmassa asiantuntijoillekin vaikeasti avautuvien ongelmavyyhtien purkamisessa maalais- tai kaupunkilaisjärki yhdistettynä arkipäiväiseen ymmärrykseen oikeudesta ja kohtuudesta olisi mielestäni paras tapa, jolla päästäisiin markkinoita kokonaisuudessaan eteenpäin vieviin ratkaisuihin. Tämä pätee myös Amazonin virtuaalisiin lokeroihin.