We kindly inform that your browser is no longer supported by Microsoft.

Please switch to a more secure browser such as Chrome or Firefox.

Median väkivalta

Median

Television väkivaltaohjelmista ei ole vähään aikaan käyty julkista keskustelua. Tämä on erikoista siksi, että väkivalta keskuudessamme on saanut näkyvämpiä muotoja.

Aiemmin syyllisiä etsittiin mediasta, erityisesti television toimintasarjoista ja ammuntapeleistä; nyt katseet kohdistetaan useammin ihmisten ja erityisesti nuorten yleiseen pahoinvointiin ja syrjäytymiseen.

Ennen väkivaltakin tuntui reilulta: kännipäät sohivat toisiaan puukolla tai joku sai nakkikioskin jonossa turpaansa. Väkivallan uhriksi joutuminen oli jotenkin ennakoitavissa ja siltä saattoi omalla käytöksellään välttyä. Nyt väkivallan sattumanvaraisuus aiheuttaa yleistä turvattomuutta kun ei voi tietää, joutuuko jonkun höyrypään ampumaksi baarijonossa tai koululuokassa.

TV-ohjelmat ovat aina olleet suurennuslasin alla ja aiemmin pidettiin tosiasiana, että väkivaltaisten sarjojen katsominen aiheutti väkivaltaista käytöstä. TV-kanavat välttivät yltiöpäisen väkivallan esittämistä ja sijoittivat kovan tavaran myöhäisiltoihin. Esimerkiksi suomalaisostajat ensi alkuun hylkäsivät Sopranos-sarjan kun avausjaksossa oli liian realistinen potkimiskohtaus. Vasta myöhemmin oivallettiin, että sarjan väkivalta oli oleellinen osa loistavan tarinan kuljetusta, eikä itsetarkoituksellista katsojien kosiskelua.

Silti erityisesti amerikkalaisessa TV-tuotannossa edelleen voi ihmetellä, miksi alastomuus ja kiroilu ovat pannassa, tappaminen ja pahoinpitely ei.

TV:n rinnalle väkivaltakeskustelussa on noussut peliteollisuus, jonka räiskintäpeleissä ammutaan todentuntuisia virtuaalihahmoja tai softaus, jossa voitto saavutetaan ampumalla muita pelaajia muovikuulilla.

Median väkivaltasisällöt ovat kuitenkin väline elämyksien tuottamiseen. Kuluttajan vastuulle jää miten tuota välinettä käyttää: liika on aina liikaa. Erityisesti lasten kohdalla vastuu välineestä on vanhemmilla. Jos Janipetterin vanhemmilla ei ole auktoriteettia lapseensa, eikä kykyä kasvattajina asettaa rajoja, on turha syyttää TV-kanavia tai peliteollisuutta häiriökäyttäytymisestä.

Väkivalta valitettavasti on osa ihmisen elämää. Väkivaltaa ei voi kieltää, eikä siltä pidä sulkea silmiä. Sisällöntuottajien vastuulla on asettaa väkivalta omaan karsinaansa, eikä nostaa sitä minkään asian ratkaisumalliksi. Myös väkivallan seuraukset pitää tuoda esiin.

Maailmassa tapahtuu kansanmurhia ja pikkulapsia teloitetaan kasvoihin ampumalla. Voisiko maailma olla hitusen parempi paikka, jos edes media toisi enemmän esiin elämän hyviä puolia?

 

Timoteus Tuovinen
Timoteus Tuovinen

Timoteuksella on yli kolmen vuosikymmenen kokemus liikkuvan kuvan liiketoiminnasta kaikilla jakelualustoilla. Digitaalisten sisältöjen tuottaminen ja jakelu ovat Timoteuksen erikoisosaamista, ja hänellä on syvä ymmärrys kuluttajien valintamotiiveista ja käyttäjäkokemuksen merkityksestä sisältöliiketoiminnassa. Timoteus on johtanut startupeille suunnattua yrityskiihdyttämöä ja valmentanut kymmenien erikokoisten yritysten tuote- ja liiketoimintakehitystä.

Lähetä viesti

Heräsikö ajatuksia? Lähetä viesti.

Pyrimme vastaamaan sinulle vuorokauden sisällä.