Kolmen kerroksen mediaväkeä

Sanoman hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin analysoi 26.4.2015 julkaistussa Helsingin Sanomien haastattelussa kovin sanoin median nykytilaa.

Hänen mielestään kilpailutilanne ei ole terve, sillä media on jakautunut kolmeen säätyyn. Ensimmäiseen niistä kuuluu Sanoman kaltaiset yhtiöt, jotka maksavat veroja. Toisen säädyn muodostavat kansainväliset jättiläiset – jotka hän jätti mainitsematta nimeltä – eivät puolestaan maksa veroja juuri lainkaan Suomeen. Kolmatta säätyä edustaa verovaroin toimiva Yle.

Herlin esitti analyysinsa pohjalta kaksi vaatimusta: arvonlisäverokantojen alentamisen erityisesti digitaalisten mediapalvelujen osalta ja sen, että Ylen palvelujen käyttäjien tulisi maksaa niistä.

Herlinin esittämä säätyjako on mielestäni liian yksioikoinen. Kotimaisten alan toimijoiden sisällä on ensinnäkin erotettava valtakunnallisen, alueellisen ja paikallisen median tasot. Toiseksi hän jättää mainitsematta uudenlaiset, pelkästään verkossa toimivat median piiriin luettavat yritykset. Kuluttajista ja heidän uudenlaisista rooleistaan ei mainittu sanallakaan.

Median säätyjako on siis monitasoisempi kuin Herlin antaa ymmärtää, mutta vaatimus reiluista ja samoista kilpailun lähtökohdista yhdistää kaikkia. Yle on monisyisempi tapaus, sillä se toimii kaupalliseen mediaan verrattuna samoilla katsoja/lukijamarkkinoilla mutta ei mainosmarkkinoilla.

Herlinin verolähtöisestä analyysista puuttuu myös yksi keskeinen näkökulma. Median käsite ja rajat muuttuvat koko ajan, kun kaikki alan perinteiset toimijat liikkuvat omista lähtökohdistaan kohti samanlaista monikanavaista ja erilaisia sisältölajeja yhdistävää verkkopalvelukokonaisuutta. Lisäksi uudenlaiset verkkotoimijat hämärtävät edelleen sitä, missä median rajat kulkevat.

Kotimainen mediakeskustelu on keskittynyt pitkälti kaupallisen median ja Ylen vastakkainasetteluun. Debatista on puuttunut yhteistyön näkökulma ja co-opetition-ajattelu eli se, millä tavoin osapuolet voisivat samaan aikaan kilpailla ja tehdä yhteistyötä.

Kotimaisten osapuolten yhteistyö voisi tapahtua mielestäni ainakin kahdella eri osa-alueella. Ne voisivat ensinnäkin yhdistää voimansa edunvalvonnassa voidakseen varmistaa, että kotimainen media voi kilpailla globaalien toimijoiden kanssa reilulla tavalla. Toiseksi julkinen ja kaupallinen puoli voisivat yhdistää voimansa myös kotimaisessa sisältötuotannossa.

Kotimaan markkinoille tarkoitetun sisällön yhteistuotantoihin lienee vielä matkaa, mutta voisivatko osapuolet valjastaa parhaat osaamisensa ja resurssinsa tuottaakseen vientituotteita kansainvälisille markkinoille? Viennin menestystarinat voisivat käynnistää muista Pohjoismaista tutun positiivisen kierteen, joka antaisi mahdollisuudet kehittää kotimaan markkinoiden tarjontaa Herlininkin toivomaan suuntaan.


Notice: Undefined offset: 0 in /var/www/customers/digitalmediafi/public_html/wp-content/themes/dmf2014/single.php on line 67

Notice: Trying to get property 'post_title' of non-object in /var/www/customers/digitalmediafi/public_html/wp-content/themes/dmf2014/single.php on line 67


Notice: Undefined offset: 0 in /var/www/customers/digitalmediafi/public_html/wp-content/themes/dmf2014/single.php on line 68

Notice: Trying to get property 'post_content' of non-object in /var/www/customers/digitalmediafi/public_html/wp-content/themes/dmf2014/single.php on line 68

Kommentit