Kokeilukulttuuri tekijänoikeuksien arvon kasvattajaksi

Alkusyksyn aikana tekijänoikeuksiin ja sen myötä myös digitaaliseen sisältöbisnekseen liittyviä keskeisiä kysymyksiä on puitu niin Euroopan unionissa kuin Yhdysvalloissakin. Yhteistä näille debateille ja prosesseille on, että niissä on pyritty saavuttamaan toimiva tasapaino oikeudenomistajien, palvelutarjoajien ja kuluttajien oikeuksien välille digitaalisessa toimintaympäristössä.

Euroopassa tunteita ovat kuumentaneet ns. linkkivero ja meemikielto, kun taas Yhdysvalloissa on saatettu voimaan uutta sääntelyä, jonka puitteissa hallinnoidaan ja lisensoidaan musiikkiin liittyviä oikeuksia. Itse lainsäädäntöprosessin ohella nämä hankkeet ovat kertoneet paljon tekijänoikeuksien varassa toimivien bisnesten luonteesta.

Eri osapuolten välinen vastakkainasettelu on muistuttanut kotoista työmarkkinakeskusteluamme. Meillä pienten yritysten irtisanomissuojan heikentämisen on katsottu joko romuttavan keskeisiä työmarkkinoiden periaatteita ja johtavan perikatoon tai luovan dynamiikkaa, joka avaa mahdollisuuksia luoda uusia työpaikkoja.

Nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä luotiin aikana, jolloin ammattimainen tekijyys sekä teosten välittäminen ja kauppa olivat selkeitä ja useimmiten kansallisia rajoja noudattavia toimintoja. Digitalisaatio on puolestaan hämärtänyt ja sekoittanut näitä parhaansa mukaan.

Sen vuoksi on ymmärrettävää, että niin työmarkkinoilla kuin tekijänoikeuksien parissakin eri tahot pyrkivät joko vahvistamaan, heikentämään tai muuttamaan vallitsevaa järjestelmää omista lähtökohdistaan käsin. Yhteistä on myös se, että entisen maailman järjestelmät ja säännöt eivät istu enää kivuttomasti digitaalisen ajan toimintaympäristöön.

Molemmissa riidoissa onkin pohjimmiltaan kyse vallasta ja osapuolten välisestä luottamuksesta. Jatkuvasti muuttuville globaaleille markkinoille on mahdotonta luoda uutta ja täydellisesti toimivaa kansallista tai alueellista lainsäädäntöä, joka pysyisi kehityksen tahdissa. Sen vuoksi osapuolten tulisi omaksua ekosysteeminen ajattelu, jossa kaikki toimivat yhteisten markkinoiden edistämiseksi ja kasvattamiseksi.

Yksi ratkaisu yhteiseen kehitystyöhön on kokeilukulttuuri. Esimerkiksi uudenlaisia hinnoitteluperiaatteita tulisi voida testata kaikille turvallisissa puitteissa pelkäämättä, että jokin keskeinen periaate romuttuu kerralla yksittäisessä pilottihankkeessa.

Lainsäädännöllä voidaan luoda puitteet, joiden sisällä osapuolet voivat kokeilla uusia toimintamalleja joustavalla tavalla ja etsiä tasapainoa eri osapuolten oikeutettujen etujen välille. Tätä tosin vaikeuttaa erilaisten toimijoiden ristiriitaiset intressit ryhmien sisäpuolellakin. Rajojahan on totuttu hakemaan ensi sijassa oikeusprosessien kautta.

Lainsäädäntö ei kuitenkaan voi ratkaista kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä, osapuolten välistä luottamusta ja yhteistä tahtotilaa. Siihen tarvitaan oikeudenomistajien, palveluntarjoajien ja kuluttajien jatkuvaa vuoropuhelua ja keskinäisen ymmärryksen hakemista. Asetelma, jossa yhden osapuolen edut korostuvat liikaa, on pitkällä aikavälillä vahingollinen kaikkien edun kannalta.

Jari Muikku

Jari tuntee syvällisesti luovat alat ja erityisesti niiden IPR-liiketoiminnan. Hänen toimialaosaamisensa kattaa musiikin, radion, television sekä internet- ja mobiilipalvelut. Hänellä on pitkä kokemus strategiaprosesseista, oikeuksien lisensioinnista, kansainvälisestä liiketoiminnasta ja luovien alojen järjestötoiminnasta.

Kommentit