Maagisesta innovaatiosta jakojäännökseksi

Kaikki tuntevat monen eri henkilön suuhun laitetun lausahduksen ”uuden teknologian vaikutuksia yliarvioidaan lyhyellä ja aliarvioidaan pitkällä aikavälillä”. Tätä voisi kehittää edelleen toteamalla, että kiihtyvä muutosvauhti voi vetää liiketaloudellisen maton alta maata mullistavilta innovaatioiltakin.

Hyvä esimerkki tästä on viime viikolla julkistettu Applen Shazam-kauppa.

Shazam on vuonna 1999 perustettu yhtiö, joka kehitti vuosituhannen alkuvuosina akustisiin sormenjälkiin perustuvaa musiikin ja myöhemmässä vaiheessa myös kuvien tunnistusteknologiaa. Yhtiön mobiilisovellusta, joka pystyi tunnistamaan levyiltä soitetut kappaleet ja esittäjät muutamissa sekunneissa jopa baarimelun keskellä, pidettiin aikanaan suorastaan maagisena.

Taikapölyä ei kuitenkaan riittänyt yhtiön bisnekseen. Kuten monet nykyisetkin start-up-yhtiöt, Shazam keskittyi kehittämään teknologiaa ja kasvattamaan käyttäjämääriä ansainnan kustannuksella. Luontevaa ansaintamallia ei kuitenkaan koskaan löytynyt.

Shazamin perusongelma kävi ilmeiseksi, kun Spotifyn kaltaiset älykkäät suoratoistopalvelut valtasivat musiikin kuluttajamarkkinoita 2010-luvulla enenevissä määrin. Sovellus ei ollutkaan tuote vaan pelkkä tuoteominaisuus.

Julkisuudessa esitettyjen arvioiden mukaan kauppahinta on noin 400 miljoonaa dollaria. Tämä on huomattavasti alempi kuin Shazamin aiemmilla sijoituskierroksilla esillä ollut noin miljardin dollarin arvo.

Shazamin tarina ei ole ainutlaatuinen. Uutta kehittävien yhtiöiden on mietittävä alusta alkaen, ovatko he tekemässä ratkaisuja, jotka tuovat kuluttajille lisäarvoa sellaisenaan vai ainoastaan osana suurempaa kokonaisuutta.

On oltava tarkkana, ettei markkinoiden ja kuluttajakäyttäytymisen nopea kehitys aja ohi bisneksistä, vaikka teknologia olisikin edelleen relevanttia. Lisäarvo kuluttajille ei yksin riitä, jos yhtiöllä ei ole ansaintamallia.