We kindly inform that your browser is no longer supported by Microsoft.

Please switch to a more secure browser such as Chrome or Firefox.

Kitarasankarin kuolema

Kitarasankarin

Pari viikkoa sitten yksi elävän elämän suurimmista rock-kitarasankareista, Gary Moore lähti ”over the hills and far away” ennen aikojaan. Pian tämän jälkeen kuopattiin myös yksi suurimmista virtuaalisista kitarasankareista, kuuden vuoden kypsään ikään ehtinyt Guitar Hero –peli. Activision Blizzardin Guitar Hero jätti jälkeensä puolen tusinaa versiota sekä saman verran niiden laajennusosia. Peliä jäivät kaipaamaan monet rock-fanit ja musiikkiteollisuus, ei niinkään artistit.

2000-luvun puolivälissä musiikin ja pelin liitto tuntui syntyneen suotuisien tähtien alla, sen verran hyvin erilaiset musiikkiaiheiset pelit kävivät kaupaksi. Pelien menestyksen elinkaari osoittautui kuitenkin lyhyeksi, kun niiden uutuusarvo himmeni kuluttajien silmissä ja markkinat saturoituivat.

Peliteollisuuden näkökulmasta musiikkipelit ovat vain yksi kategoria lukuisten muiden joukossa, eikä sillä ole mitään erityistä sijaa alan sydämessä. Laskevat myyntiluvut ja kasvaneet musiikkioikeuksien hankintakulut olivat mahdoton yhtälö Guitar Heron osalta puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta asiaa arvioivan yhtiön näkökulmasta. Suurin häviäjä on musiikkiteollisuus, sillä peliteollisuus porskuttaa hyvin ilman musiikkipelejäkin – tässä suhteessa tilanne muistuttaa jossain määrin Microsoftin ja Nokian uutta strategista liittoutumaa.

Musiikkiteollisuudelle Guitar Hero ja muut musiikkipelit olivat kauan kaivattu piristysruiske jatkuvaa alamäkeä viilettäneen levymyynnin vastapainoksi. Musiikkipelien myötä musiikki ja kitarasankaruus muuttuivat taas seksikkäiksi, ja monille kuluttajille pelit muodostuivat perinteisiä kanavia tärkeämmäksi tavaksi tutustua uuteen ja vanhempaankin musiikkiin. Esimerkiksi omassa perhepiirissämme teinipoikani esitteli ylpeänä pelien kautta löytämäänsä ”makeeta bändiä, josta sä et ole varmaan kuullutkaan”. Tyrmistys oli tietysti täydellinen, kun faijan levyhyllystä löytyikin kyseisen bändin eli kitaristi Vernon Reidin kipparoiman Living Colourin koko tuotanto.

Musiikkipelit toivat musiikkiteollisuudelle myös selvää rahaa. Uusien ja tuntemattomien artistien ja yhtyeiden musiikki annettiin peleihin hyvinkin vaatimattomilla kertamaksuilla hyvän promootion nimissä. Nimekkäämpien artistien ja tunnetuimpien kappaleiden oikeuksista peliyhtiöt saivat maksaa ilmeisesti liian suolaisia rahoja, mikä osoittautui ajan mittaan musiikkiteollisuuden kannalta omaan jalkaan ampumiseksi. Lisäksi pelien kautta musiikin kulutus muuttui taas sosiaaliseksi tapahtumaksi, ja monet rockin alalajit kuten marginaalisemmat metalligenret saivat uusia faneja.

Musiikkipelien tulevaisuus näyttäisi tällä hetkellä olevan verkkopeleissä, joissa pelaajat voivat itse osallistua musiikin tekemiseen ja jakaa tuloksia yhteisön kesken edelleen työstettäväksi. Musiikkiteollisuuden kannalta nämä pelit eivät ole kuitenkaan taloudellisesti yhtä houkuttelevia kuin Guitar Hero, sillä levy-yhtiöt ja musiikkikustantajat eivät voi myydä niihin oikeuksiaan vaan pelit toimivat niille joko promootio- tai kykyjenetsintäkanavina. Stadionkitaristi on kuollut, eläköön virtuaalinen kellarikitaristi!

Lähetä viesti

Heräsikö ajatuksia? Lähetä viesti.

Pyrimme vastaamaan sinulle vuorokauden sisällä.