Naisihmisenä on välillä herkullista kyseenalaistaa teknologian tuomia uusia hienoja ominaisuuksia eri päätelaitteisiin. Olen viime viikkoina totutellut niin sanotun Full HD -tv:n ominaisuuksiin. Ensinnäkin täytyy mainita, että tämän älykkään ja täysipainoisen teräväpiirtotelevision hankintaprosessiin kuului harras kyttäysvaihe, jossa punnittiin hinnan ja ominaisuuksien suhdetta hyvin tarkasti. Viimein koitti aika, jolloin kotiimme saapui uusi telkkari. Sen lisäksi, että tämä kyseinen televisioyksilö sopii olohuoneemme sisustukseen huomattavasti paremmin kuin edellinen kaikkine lisälaitteineen, niin se on tuonut tullessaan joukon enemmän ja vähemmän tärkeitä ihastuksen ja varsinkin kummastuksen aiheita.

Yksi ihastuksen aiheista uudessa telkussa on tietysti selkeästi tarkempi ja parempi kuvan ja äänen laatu aikaisempaan SD-kuvaan ja ääneen verrattuna (aiempi televisiomme on HDReady, jolla emme katselleet HD-lähetyksiä, koska meillä ei ollut HD-digiboksia). Kummallista taas on, että HD-televisio tekee joidenkin ohjelmien ja elokuvien kohdalla ”Kauniit ja Rohkeat” –vaikutelman eli studiomaisen tunnelman. (ratkaisu: totuttele)

Seuraava uuden HD-television myötä tullut mitättömän oloinen, mutta käyttötottumuksiin vaikuttava ominaisuus on, että HD-lähetysten puolella kanavan vaihtaminen kestää kauemmin kuin tavallisen digilähetyksen puolella. Ainakin sekunnin kauemmin. (ratkaisu: ole kärsivällinen tai osta vielä parempi televisio)

Kotiteatteri siirtyi vanhemman television mukana toiseen huoneeseen. Vaikka äänen laatu uudessa televisiossa on hyvä, niin jään silti kaipaamaan basson jylinää erityisesti tiettyjen elokuvien kohdalla (ratkaisu: totuttele tai hanki erillinen soundbar/erillinen kaiutinsysteemi uuteen telkkariin)

Älykkään television ainakin periaatteessa hyviä ominaisuuksia on pääsy television kautta nettiin ja erilaisiin sovelluksiin. Nettiselaamisen käytettävyys television kautta on vielä täysin lapsen kengissä. Yksi hauskuus kuitenkin on, että iPadilla voi ohjata televisionäyttöä mikä onkin kätevämpää kuin television oman kaukosäätimen käyttö.(ratkaisu: ole kärsivällinen)

3D-ohjelmien katsomista televisiolla en ole vielä kokeillut kahdesta syystä: ei ole tottumusta 3D-elämyksistä olohuoneessa ja 3D-lasien käyttö silmälasien kanssa on epämiellyttävää: lasit valuvat ja painavat (ratkaisu: koe 3D telkkarissa ja käytä piilareita )

Ohjelmien tallentaminen useammalta kanavalta yhtä aikaa ei onnistu HD-televisiossamme, kuten se onnistui aiemmassa television ja lisälaitteiden hässäkässä. (ratkaisu: totuttele tai tuo digiboksi takaisin olohuoneeseen)

Uutta televisiota voi katsella lähempää, jolloin ohjelman seuraamisesta tulee realistisemman tuntuista ja lapsia ei tarvitse koko ajan pyytää siirtymään kauemmas televisiosta. (ratkaisu: totuttele)

Teknofriikit tietysti sanovat, että kaikkiin näihin mainitsemiini kohtiin on olemassa jokin muukin  ratkaisu kuin totuttelu tai kärsivällisyys. Takuuvarma ratkaisu on tietenkin lisävarustelu ja ikuinen virittely. Television katselu muuttuu ns. toisen ja kolmannen näytön myötä muutenkin passiivisesta aktiiviseksi. Eikö ykkösruudun kohdalla voisi olla niin, että aina ei tarvitsisi koko ajan säätää jotain teknistä nippeliä ja muuttaa käyttötottumuksiaan? Voisi vaan olla ja nauttia sekä teknisesti että sisällöllisesti hyvälaatuisesta televisio-ohjelmasta. Eli milloin älytelevision aikakaudella katselusta tulee aidosti kuluttajaystävällistä ilman ylenmääräistä totuttelua ja lisälaitteiden hankkimista?