Monen vuoden tauon jälkeen kävin keväällä Kaliforniassa. En juuri pannut merkille pienempiä autoja tai muita Obama-landin merkkejä, vaan sen, että sanomalehdet ovat ihan oikeasti hävinneet Amerikasta. Lehtitalojen alamäki on ollut esillä jo vuosia mutta nähdä omin silmin tyhjät kolikkoboksit katujen kulmissa riipaisi vanhan sanomalehtimiehen sydäntä.
Lukijakadon myötä isot mediatalot panostavat liikkuvaan kuvaan. Printtimainonnan hiipumista paikataan sähköisen median avulla; viimeisimpänä isona liikkeenä News Corporationin halu ostaa loputkin British Sky Broadcasting satelliittioperaattorista.
Mitä sanomalehdet netti-televisioillaan sitten entisille lukijoilleen, nykyisille katsojilleen tarjoavat?
Lehtitalojen liikkuva kuva kattaa maanjäristyksiä ja tulvia, maailman lihavimman kissan ja sen merkittävän uutisen, että Sandra Bullock ei saa nukuttua. Tavisten kotivideoita ryyditetään muutamien kansainvälisten kuvapalveluiden tarjonnalla, niissäkin mennään se kaikkein helpoin ja viihdyttävin materiaali edellä. Herää kysymys, mikä erilaistaa lehtien netti-TV sisällöt nykyisestä televisiotarjonnasta.
Eräiden maakuntalehtien videotarjonnassa on toisinkin: klipit käsittelevät paikallisia uutisia, ihmisiä ja ilmiöitä. Tarjonta muistuttaa tilannetta vuosien takaa, jolloin paikalliset kaapeli-TV yhtiöt tuottivat alueellisia sisältöjä. Mutta eihän se tuottavaa liiketoimintaa ollut silloinkaan. Onko mikään siis muuttunut?
Käyttöliittymästä ja sisältöjen kulutuksesta on tullut sukupolvikysymys. Siinä missä isot TV kanavat menettävät erityisesti nuoria katsojiaan, myös nuorten lehtien lukeminen on siirtynyt nettiin. Molempien draiverina on käyttäjän oma valinta. TV kanavan ohjelmakartta tai lehden toimituspolitiikka ja taitto ovat valmiiksi paketoitua sisältöä, joka ei enää aktiiviselle kuluttajalle riitä. Aamun lehden ilmestyessä on uutiset jo luettu lähes reaaliajassa käyttäjän itse räätälöimästä uutisvirrasta, -joskus jopa sen kuohuista.
Sanomalehtien kilpailueduksi on mainittu uutisia taustoittavat pitkät artikkelit, jotka syventävät tietoa ja jäsentävät pirstaleista maailmaa. Lehdet pyrkivät tulkitsemaan uutisia katekismuksen sanoin: mitä se merkitsee?
Sanomalehden käyttöliittymä on erinomaisen monipuolinen. Lehti toimii ilman sähköä, sitä voi selailla vessassa ja luettua lehteä voi käyttää vaikka lintuhäkin pohjapaperina. Toki lehden sähköistä versiota voi lukea iPadilta vaikka vessassa mutta sitä ei voi käyttää juhannussaunan pesän sytykkeenä.
Yhä harvemmalle television tai sanomalehden uutiset ovat enää turvarituaali, jossa voi todeta, että maailma yhä pyörii. Juuri siksi lehtien tulee nojata vahvuuksiinsa. Ihmisiähän kiinnostaa se, mitä tapahtuu lähellä. On toimituksellinen valinta, tarjotaanko liikkuvaa kuvaa jostain trivialiteetista maailman ääriltä vai kiinnostavan paikallisen vaikuttajan haastattelun.
Nettisisältöjen ansainta on lehtitalojenkin Akilleen kantapää. Bannerit ja videoiden pre roll mainokset eivät katselua juurikaan haittaa. Itseäni printtilehdissä huomattavasti enemmän rasittavat suomisoffien ja autoliikkeiden moniväriliitteet, nappaan ne erilleen niitä edes vilkaisematta.
Kun sanomalehden nettiasiakas kokee aidosti saavansa lisäarvoa lehden tuottamista videoista, kasvaa maksuhalukkuus. Paikallisuus on yhtä kuin sisällön merkityksellisyys tällä sähköisellä levikkialueella. Videotuotannon hinta on murto-osia perinteisestä raskaasta TV tuotannosta. Lehtitalot voivat hyödyntää alueella toimivien tuotantoyhtiöiden resursseja tai rakentaa omiin toimituksiinsa entisen lehtikuvaosaston rinnalle video-osaston.
Netti-TV sisällöllä on oltava samat laatuvaatimukset kuin muullakin toimituksellisella sisällöllä. Lehtitaloilla on edessään jyrkkä oppimiskäyrä siinä, kuinka parhaiten hyödyntää liikkuvaa kuvaa uusilla jakelualustoilla. Kuinka ansaita rahaa mainostajilta ja hinnoitella palvelu kuluttajia houkuttelevaksi?
Jenkkimatkani jälkeen toivon, että San Francisco Chroniclen toimitus Mission Streetilla voisi pitää valot päällä vielä kauan tulevaisuudessakin. Toivottavasti viimeisen lähtijän ei tarvitse sammuttaa valoja suomalaisissakaan lehtitaloissa.
